Miksi Suomessa ei osata tehdä innovatiivisia julkisia hankintoja? Ja mitä sillä on väliä, tehdäänkö?

Sovitaanko aluksi, että jätetään virkamieskieli pois tästä artikkelista. Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä. Julkinen hankinta on bisnestä, vaikka muuta väitettäisiinkin.


Vähänkään enemmän myyntiä harrastanut tietää, että jos kauppa saadaan sillä että nimetään oma tuote innovatiiviseksi, niinhän kyllä tehdään. Todellisuus on eri myyntipuheiden takana.


Mutta jos ihan oikeasti ollaan innovatiivisia, se on tietysti kova juttu. Sehän tarkoittaa sitä, että ollaan parempia kuin kilpailijat, tienraivaajia ja suunnannäyttäjiä. Osa suomalaisista yrityksistä onneksi on, mutta taitaa olla niin että valtaosa lähinnä toivoisi olevansa.


Usein tuntuu turvalliselta kuitenkin valita se kultainen keskitie, oltiin sitten kuluttajia, virkamiehiä tai yrittäjiä. Ei valita liian kallista eikä sitä halvinta, eikä oteta ihan ensinnä markkinoille saapunutta tuotetta, ties vaikka siinä olisi jotain tauteja.


Suomessa ollaan ajamassa innovatiivisia julkisia hankintoja kuin käärmettä pyssyyn. Sillä menestyksellä että kuono on jo saatu sisään. HILMAn mukaan Suomessa viime vuonna käynnistettiin tai tehtiin 11 kpl innovaatiokumppanuus-hankintamenettelyllä toteutettavaa hankintaa. Viime vuonna kuitenkin jätettiin HILMAan 11 227 hankintailmoitusta. Hallituksen 10% tavoitteesta on siis toteutunut vain noin 0.1%.


Julkisten hankintojen välitön merkitys kansantaloudelle on suuri, kymmeniä miljardeja, välillisistä vaikutuksista puhumattakaan. Suora ote VM:n vuonna 2020 julkaistusta raportista Suomen Julkisten Hankintojen tilannekuva: “Julkisten hankintojen suuri volyymi, kansantalouden tasolla arvioituna noin 35 miljardia euroa vuodessa, tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia julkisen talouden kestävyyden parantamiseen sekä muiden yhteiskunnallisten tavoitteiden edistämiseen...Julkisten hankintojen potentiaali julkisen sektorin tuottavuuden ja talouskasvun vauhdittamiseen on huomattava. Keskeinen tavoite on varmistaa, että julkinen sektori pystyy tuottamaan laadukkaita palveluita ja tuotteita kansalaisille. “


Miksi ollaan satakertaisen kaukana tavoitteesta? Voisiko vastaus olla se, että meidän niemellä ei yksinkertaisesti kysyntä ja tarjonta riitä.


Tarvittaisiin vuosittain yli tuhat rohkeaa edelläkävijä-virkamiestä ja yli tuhat oman alansa innovatiivista yritystä kaikille julkisen sektorin toimialoille: turvallisuuteen, liikenteeseen, viestintään, rakennettuun ympäristöön, sosiaali- ja terveyspalveluihin, työllisyys- ja elinkeinopalveluihin, kasvatukseen ja koulutukseen, kulttuuriin ja vapaa-aikaan sekä hallintopalveluihin. Kun jotenkin pitäisi selvitä niistä viidestäsadasta kunnalle määrätystä perustehtävästäkin.


Vai riittäisikö? Olisiko tässä aineksia varsinaiseen kansalliseen kilpailukykyloikkaan?


Jos kiinnostuit aiheesta, keskustelemme siitä Aamukahvi-tapahtumassamme. Miksei Suomessa osata tehdä innovatiivisia hankintoja? -aamukahvitilaisuus 22.4. nosti esille monia syitä: Innovatiivisten hankintojen johtava asiantuntija Piia Moilanen Business Finlandilta mukaan syynä on esim perinteinen polkuriippuvuus - "on helpompaa ja varmempaa jatkaa vanhalla mallilla ehkä maltillisesti uudistaen kuin rysäyttää kaikki uusiksi. Tämä on tyypillinen ajatus tai klisee siitä että julkinen sektori ei kykene ottamaan riskiä, eikä myöskään kuulu julkisen sektorin rooliin ottaa riskiä ja kehittää uutta jossa asiat voivat mennä pieleen, sillä onnistumisesta ei tyypillisesti kauheasti palkita…”


Jos et ehtinyt mukaan huhtikuussa, voit katsoa tallenteen Aamukahvista täältä. Vaikuttavien hankintojen aamukahveilla pureudumme innovatiivisten hankintojen vähyyteen ja sen pullonkaulojen ratkaisemiseen matkallamme kohti vaikuttavampia hankintoja ja yhteiskuntaa. Seuraava Aamukahvi järjestetään torstaiaamuna 27.5. Voit ilmoittautua mukaan täällä.